Olen kuunnellut koko illan musiikkia, jota kuunneltiin äidin kanssa kun olin pieni. Ihanan nostalginen olo, ikävä jopa mehujäitä ja aurinkoisia kesiä, jolloin merivesi oli aina lämmintä. Olisi myös niin paljon helpompaa olla lapsi, siinä mielessä olen kateellinen siskolleni, hänellä on kaikki vielä edessä. Kaiken on vain pakko mennä eteenpäin. Ikävä.

Toinen päivän mini teksti on miun tunteista. Jotenkin olen taas alkanut kylmettämään tunteitani. Kaiketi pelkään satuttavani itseäni, ja sen takia rakennan muuria sydämmeni ympärille, sulkien ehkä joitain mahdollisuuksia itseltäni. Miksi pitää olla niin tyhmä. Kun vain keksisin ratkaisun tälle. Harmittaa.