Tehoviikonloppu ohi, jalkojen lihakset on ihan lopussa, kädet mustelmilla ja niskat sekä hartiat on ihan jumissa. Harrastaminen on kivaa, en tiedä mitä tekisin jos ei olisi mitään. Tarvitsisin hartiahieronnan, mutta kun asuu yksin, ei seurustele, ja kaikenlisäksi on sunnuntai ilta, joten on turha edes toivoa asiaa. Myöskin se että taas saa nukkua yksin on inhottavaa, juuri harjoitusten jälkeen olisi ihana saada halaus joltakulta ennen nukkumaan menoa, ja niin pois päin.
Hassua on se että vaikka olotila on kaipaava, niin olen kuunnellut industrial musiikkia, kun kuvittelisi että kuuntelisi epätoivoisia rakkauslauluja. Johtuuko se ihmisestä jota kaipaa. Kuuntelemmeko tämän ihmisen tyylistä, tai tästä muistuttavaa musiikkia, niinä hetkinä joina kaipaamme häntä? Siinä tapauksessa olen siis ollut aivan looginen, eikä ole syytä huolestua itsestään.
Huomenna olis koulua jo kahdeksalta, ei vain yhtään kiinnostaisi tai jaksaisi. ehkä tämä tästä.
Hyvää yötä.